Kortti ja sen kaveri, ja sen kaveri, ja sen kaveri, ja...

Tuo yksi valkoinen villalangasta tehty sopinee vaikkapa rintakoruksi. Koristelin sen vaalean sinisillä helmillä. Laitoin siihen taakse pienen hakaneulankin kiinnitystä varten. Muut ovat paperinarusta väkerrettyjä. Ajattelin että toimivat samalla pienenä lahjana. Kortti veks ja paperikoriste kuuseen. Ensi jouluna voisi tehdä vaikka joulutähden kaikille, ja laittaa keskelle oman naaman. "Älkää unohtako minua, haluan olla joulussanne mukana!". Ois jo varsin kornia :). Ja tulee mieleen Teletappien aurinko, jolla on vauvan pää. Joo, en ole tarpeeksi narsistinen tuohon. (Mistä lie tuli edes moinen heitto mieleen).

Ps. koska jaksaisin keskittyä ottamaan laadukkaita kuvia. Nevö evö.

Pitääkö rakkaus vääntää rautalangasta?

Joo, sydämiä vaikka kuuseen. Sormet on hieman särki-poikki-kipeät taivuttelusta. Skarppia kuvaakaan en onnistunut saamaan. Mutta, no can do. Give me a better camera, please! Vikahan ei suinkaan voi olla kuvaajassa.

Nyt sytytämme kynttilän...

... tai parikin. Tämän homman jäljiltä keittiössä oli pieni kemikaalikäry.

Teepöytä

Ihan pikkuinen vain. Vanhasta jakkarasta. Kuvakin tärähtänyt, raukka.

Korulauseita

Elämäni ensimmäiset kolme kaulakorua, tehty siitä mitä sattui askartelulaatikosta/korista löytymään. Esim. jotain kynttilälyhdyistä poistamiani "turhia koristeluita". Pääsivät hyötykäyttöön tässä.